Juoni
Historia
Kymmeniä vuosia sitten, kun neljä klaania vielä elivät järven ympärillä, oli vihdoin syntynyt rauha. Vanhat reviirikahakat oltiin unohdettu, eikä edes menneisyyden vääryyksiä muisteltu. Tätä he kaikki olivat toivoneet jo hyvin pitkän ajan.
Kunnes rauha rikottiin.
Silloinen Myrskyklaani tunnettiin ehkä hieman liiallisestakin ystävällisyydestänsä kotikisuja kohtaan. He ottivat heitä avosylin klaanilaisiksi, aivan kuin kaksijalat konsanaan. Se oli koitua heidän kohtalokseen.
Eräänä kylmänä hiirenkorvan ajan aamuna klaanit heräsivät johonkin pahaan hajuun ja ritisevään ääneen. Sen huomasivat ensimmäisenä Myrskyklaani ja Varjoklaani. Se oli suuri metsäpalo, joka oli tulossa heidän leirejään kohti. Rauhasta huolimatta Myrskyklaanilla ja Varjoklaanilla oli pieni viha-rakkaus -suhde toisiinsa, mutta tässä tapauksessa ei paljoa sitä mietitty. Klaanilaiset juoksivat pakoon pienen henkensä edestä.
Seuraava päivä koitti ja klaanilaiset katsoivat tuhon tuottamia jälkiä. Kaikki puut oli poissa. Tuli oli levinnyt jopa Tuuliklaanin reviirille ja matkannut pientä vihertävää nurmea pitkin heidän leiriinsä tehden tuhoa. Tuholta säästyi vain Jokiklaani, joka vaikutti olevan siitä hyvillään. Se kuitenkin loppui lyhyeen, sillä he tajusivat lopun olevan tuloilla. Mihin klaanit nyt joutuisivat taivaltamaan?
Kului niin monta kuuta, että alkoi olla jo Lehtikadon alku. Tähtiklaanista ei ollut kuulunut mitään, ei ennustusta eikä pienintäkään hajumerkkiä. Klaanilaiset alkoivat olla jo epätoivoisia ja klaanit vähitellen hajosivat. Loppujen lopuksi he olivat vain iso kissajoukko, vailla määränpäätä.
Pennuista kasvoi koulutuksen puutteisia sotureita ja vanhukset matkasivat kohti Tähtiklaania, tai ainakin he niin yrittivät itselleen sanoa. Moni vanhus oli päättänyt lähteä kissojen joukosta kaksijalkojen luokse viettämään viimeiset elinpäivänsä rauhassa ja rakastettuna, kun taas nuoria ja virkeitä kotikisuja ja luopioita päätti tulla seikkailunhaluisina kissojen matkaan. Kauhean moni ei kummastakaan päätöksestä niinkään pitänyt, mutta eivät he muutakaan voineet.
Lehtikadon kylmimpänä aikana klaanikissat päätyivät aivan avaraan ja kylmään paikkaan, jossa he eivät ole koskaan ennen olleet. Kotikisut tuolla tuntemattomassa sanoivat sen olevan Jäämeri, meristä kylmin ja jäisin. Klaanikissat tottakai pettyivät siitä kovasti ja ajattelivat jatkaa matkaansa ammulla johonkin suuntaan, josta koti voisi löytyä. Jos sitä enää löytyisi.
Yö tuli ja muutama kissa jäi vartioimaan muiden nukkuessa. He eivät kerenneet kovinkaan kauaa nukkua, sillä pian taivaalla näkyi aivan uusi ilmestys, jota he eivät olleet koskaan ennemmin nähneet. Se oli useimpien mielestä hyvin pelottava, mutta neljän kissan mielestä se ei sitä ollut laisinkaan. Muut näkivät valotanssissa vain epämääräisiä viivoja ja monia eri värejä, kun taas nämä neljä kissaa kertoivat sen olevan Tähtiklaanin tuoma ennuste: "Tämä on oikea suunta, tänne teidän pitää mennä. Tähtiklaanin kissat asuvat nykyään Ketunhännällä, Revontulissa."
Seuraavana aamuna nelikko lähti matkaan, etsimään sopivaa kotia jään toiselta puolelta.
Moni kissa olisi varmasti jo menettänyt toivonsa, sillä nelikolla kesti neljä vuodenaikaa kunnes he pääsivät takaisin. Jää ja lumi suli aina Hiirenkorvan aikaan ja se palasi vasta Lehtikadon aikana, jonka vuoksi he eivät olleet päässeet heti takaisin.
Nelikko kertoi innoissaan tuosta paikasta, jonka he olivat löytäneet. Siellä olisi tarpeeksi riistaa ja metsää kaikille, eikä edes vedestä olisi koskaan pulaa. Kylmä siellä oli, mutta siihen jatkuvaan kylmyyteen he olivat ainakin itse jo tottuneet, vaikka heidän turkkinsa eivät olleetkaan kovin kummoiset.
Kissoilla ei kauaa kestänyt, kunnes he jatkoivat jännittyneinä matkaansa, pitkin Neljän tuulen tietä.
Neljän tuulen tie
Neljän tuulen tie on se matka, jonka entisten klaanien kissat kulkivat päästäkseen nykyiseen kotiinsa. Se on saanut nimensä neljästä kissasta, jotka ainoina kuulivat silloisen Tähtiklaanin tuoman ennustuksen. He lähtivät ylpeänä taivaltamaan vaarallista, kylmää ja pelottavaa matkaa, josta he eivät edes itsekkään tienneet, mitä toisella puolella olisi.
Nelikko matkasi erään Kanadaan kuuluvan territorin saarten lävitse, kunnes pääsivät varsinaiselle jäämerelle. He taivalsivat jäällä, jotta pääsisivät meren toiselle puolelle.
Tähtiklaani oli opastanut heidät kulkemaan läpi pohjoisnavan, joka olisi merkki matkan olevan puolessa välissä. Sitä koristi eräänlainen tolppa, jota he kutsuivat "värikkääksi, hyvin erikoiseksi kuolleeksi ja jäiseksi puuksi". Kissat alkoivat kutsua sitä vain nimellä "Jääpuu", sillä se oli paljon helpompi sanoa.
Jään loputtua ja mantereen alettua, he pääsivät loppujen lopuksi Venäjän siperiaan ja sen kuuluville saarille. Se ei kuitenkaan ollut heidän määränpäänsä, vaan he matkasivat vielä pienen matkan itään päin, kunnes pääsivät suurelle joelle.
Se oli heidän viimeinen määränpäänsä.
Neljän tuulen tietä käytetään nykyään vain ja ainoastaan uuden varapäälikön nimitsemisen jälkeen. Kun uusi varapäälikkö on nimetty, on hänen tarkoituksena seuraavana Lehtikadon aikaan taivaltaa jään toiselle puolelle ja takaisin, samalla jättäen pieni muisto itsestään Jääpuulle. Jos varapäälikkö selviää toiselle puolelle ja takaisin saman Lehtikadon aikana, on hän valmis seuraavaksi pääliköksi. Siinä samalla kissalle on suotu yhdeksän elämää, jotka hän saa edellisen päälikön menehdyttyä.
Siltä varalta, että kissa valehtelisi, oN tämän määrä tuoda meren toiselta puolelta valkoista kanervaa, jota ei heidän kotipaikassaan kasva. Valkoinen kanerva symboloi toiveiden täyttymistä.
